Arkisto Timo Harju

Kutsu :: Sisämaisemia

Kaipaatko lempeämpää suhdetta itseen?

Oletko kokenut syömishäiriön?

Haluatko tutkia ja jakaa kokemuksiasi taiteen keinoin?

Kirjoittajaryhmä Tapiiri toteuttaa monitaiteellisen esityksen SISÄMAISEMIA

Työpajoissa ja esityksessä etsitään tapoja tulla nähdyksi kokonaisena ihmisenä.

Työpajoja ohjaavat muotokuvarunoilijat Timo Harju, Terhi Hannula, Salla Tuukkanen, Jasmine Westerlund ja Veera Lehtola, sekä valotaiteilija Saija Nojonen ja nukketeatteritaiteilija Johanna Latvala.

Matkaan kuuluu viisi työpajaa huhti-toukokuussa 2012

torstai-iltaisin kello 16.30-19

ja viisi työpajaa elo-syyskuussa sekä esitys syyskuussa 2012.

Työpajaan etsitään 18 vuotta täyttäneitä osallistujia. Työpajat ovat osallistujille ilmaisia.

Ilmoittautumiset ja tiedustelut sähköpostilla 5.4. mennessä: runomuotokuvat@gmail.com

Jätä kommentti

Sisuradion haastattelussa

Jätä kommentti

Säkeitä seinille

Runomuotokuva-hanke on aloitellut syyskauttaan mm. Luolavuoren vanhainkodissa. Vanhuksista kirjoitettujen runomuotokuvien säkeet pääsivät  torstaina 21.10. haljun porraskäytävän seiniä virkistämään.

Kuvat otti Veera.

Jätä kommentti

TAIKA-tanssijoita ja tanssimuotokuvia

Tapiirin ja TAIKA-tanssin yhteistä kevätjuhlaa vietettiin 4.6. Turun pääkirjaston pihalla. Kevään aikana Tapiiri on kirjoittanut TAIKA-tanssijoista runomuotokuvia osana Turku 2011 -ohjelmaa,  ja nyt me saimme vastalahjaksi tanssilliset muotokuvat itsestämme!

Tämä kuvaa Timoa.

Hanna ja Sirpa tulkitsevat Sallaa.

Terhi tanssii osana omaa kuvaansa yhdessä Eevan ja Siskon kanssa.

Tänne mennään seuraavaksi!

Jätä kommentti

Timon ja Jonnan Runotanssiruno

Tapiiri toivottaa hyvää joulua!

Jätä kommentti

RunoTanssiRuno

Muotokuvarunoilija ja tanssija kierivät avoimessa keskustelussa Turun kaupunginkirjaston rotundassa 22.12. klo 17.00 – n.17.30. Jonna tanssii, Timo kirjoittaa tanssista yleisölle näkyvää muotokuvaa suurille papereille, Jonna tanssi sanoja, ja ympäri. Ja ympäri.

Olet lämpimästi tervetullut sohvalle katsomaan ja tuntemaan lyhyeksi tai pitkäksi hetkeksi.

Tanssi: Jonna Aaltonen
Runo: Timo Harju
Vaikka oikeastaan kumpikin on läsnä kummassakin…

Esitys on Läntisen tanssin aluekeskuksen Tanssivan joulukalenterin 22. luukku. Se toteutetaan yhteistyössä Turun kulttuuripääkaupunkivuoden Runomuotokuvat-hankkeen kanssa.

Jätä kommentti

Voiko puurolusikan alle suojautua sateelta?

Sinä Lukija, vastaa kysymyksiin nyt, täällä! (Tekstin alla on pieni kommentoi-linkki, klikkaa sitä ja vastaa!)
***

Tule rakennetaan koti vanhoille ihmisille. Rakennetaan sormien mutkista, kevytmuhevista mahanpuruista, ullakolle voidaan viedä sylikaupalla havunneulasia ja kirkkaita kukkuun hahtuvia. Tehdään paljon sammalkeinutuoleja, niillä voi keinua. Kerätään katseita ja tehdään niistä kahvikuppeja, te vanhat voitte maalata kylkiin elämänne kukat, ensimmäisellä evästauolla Martta ilmoittaa, että puuroa on liian paljon ja hän ei syö ollenkaan. Menen vähentämään annosta. Puuro huomauttaa: ”Jos alat antaa periksi, menee kaikkien elämä täällä pian mahdottomaksi.” Keittiö nyökkäilee notkuen. Tarvitsevatko vanhukset rajoja?

Eivät he ole lapsia. Osaavatko he siis itse piirtää rajansa?

Kaukana näkyy sumun vesiväriin ajelehtivia myttyjä.

Ovatko puurosäännöt turvavaloja vesillä?

Liikennevalot ovat, etteivät autot koskettaisi toisiaan.

Kosketanko häntä, jos nyt vähennän tätä puuroa?

Hänestä  pääsee nopeammin eroon, kun tekee mitä  hän pyytää.

Vähennänkö minä  nyt tätä puuroa vai en?

Älä minulta kysy.

Pitäisikö meidän kasvattaa vanhuksia?

Olet oikeassa, kyllä  vanhakin voi oppia uutta.

Vai pitäisikö vain tehdä  tästä hetkestä mahdollisimman helppo?

Olet oikeassa, heillä  ei enää ole paljon aikaa.

Häh? Mitä haluat minusta?

Älä pelkää.

Kerää vanhuksista varisevaa jauhoa. Leivo ammattitaitoinen hoitaja.

Ammattitaitoinen hoitaja on välitön ja rehti, avoimesti

sanoo että  nyt en kyllä jaksa ja voisitko painua vittuun.

Venytä taikinaa. Ihmistyö on keskeltä auki.

Etsi kaapista nonparelleja pää täyteen.

Kohota, kaulitse, pyöritä, letitä

paina kädet rinnalle.

Näit kuinka hän löi. Käytävällä, kepillä, takaapäin. Syntyneen metakan keskellä  olit kysymys, joka ei mennyt pois, kun metakka meni. Onko lempein ratkaisu ajatella, että hän on sairas. Onko? Enkö tee julmasti, jos kohtelen häntä kuin vastuutonta? Voiko häntä syyttää muusta kuin vanhuudesta? Onko vanhuus hänen syytään? Hoitajan on valittava puolensa työporukan valtataisteluissa, niinpä vedettyäsi hoitajan uunista ulos tuiveroisten tähtien alle esitit hänelle kysymyksen: ”Mitä pitäisi tehdä, kun vanhus lyö toista vanhusta?”

”Miten silitetään lyöjää lyömättä häntä?” hoitaja sanoi.

Hoitaja katsoi sinua silmillään. Söi itsensä. Jäljelle jäi vain pari surullista rusinaa. Olit yksin. Katsoit rannekelloasi. Sinulla oli kolme minuuttia aikaa.

Oven eteen työnnetyt kärryt

ja pöydät, tuolit, kaapit,

rukit, pianot, juopon aviomiehen toden totta

tupakkatehtaan tieltään raivaten hän pyrkii kotiinsa

pikkutytöksi kahdeksankymmentä  vuotta  syvään.

Millaisen esineen otat ulos suustasi?

Itse otin suustani toppatakin.

Hän minua.

Siinä me sitten olimme toppatakin kanssa.

Kun emme enää kestä, ajattelemme itsemme itkuiseksi mukiksi ja ajattelemme: olemme kysymys, johon ei ole vastausta. Lopeta. Aloita. Työnnä sarvesi ulos kysymyksen talosta ja lähde matkaan niin tänään on suuri etanapäivä. Raota verhoja, sälekaihtimia, kattilankantta, kurkista periskooppiin, sulje silmäsi hetkeksi ja avaa ne taas : Ympärilläsi kävelee ja kakkaa ihan oikeita ihmisiä, ainoissaan ja reinoissaan. Heiltä ei voi suojautua. Kysymyksiin ei voi piiloutua. Vähän sama juttu sateen kanssa. Sateelta ei voi piiloutua menemällä uimaan. Mutta kannattaa kyllä silti mennä, uimaan. Loikata syvään tuntea tila, kokoiseni, jonka vesi minulle antaa. Ja aallot ja kaikki. Onko kysymys vastaus? Se voi olla. Voin kysyä koska minulta on kysytty, koska minut on kysytty, olen vastuuta, en ole yksin. Kysyn sateeseen, jota etana kuuntelee salaatinlehdellä, kiertyy ulospäin kohti maailmaa, sisäänpäin kohti maailmaa. Kysyn sinuun, en voi puolestasi sanoa viekö etanan spiraali maailmaan vai kenties suoraan Jumalan luo. Onko Jumalan rakkaus sinulle tärkeä kysymys?  Asuuko vanhainkodissa sinun kysymyksiäsi? Voisinko minä jotenkin antaa sinulle kokoisesi aukon, johon mahtuisit kysymään omia juttujasi loputtomasti pulisten? Nyt, kun kynttilät yksi kerrallaan sammuvat. Minusta tuntuu että tärkeintä kysymyksissä on välittäminen. Ehkä myötätunnosta auki möyriytyvä tila, jossa voi ihastella ihmisiään, ei sitä myötätuntoa.  Jos kysymykset ovat samalla hassuja niin sitä parempi. Voit kirjoittaa kysymyksiini vastauksia, jos haluat, esimerkiksi lyijykynällä tai väriliidulla.

Voiko puurolusikan alle suojautua sateelta?

Voiko vanhainkodin kylpytakilla lentää?

Voiko laulutuokion laittaa illalla tyynyn alle?

Voiko vanhusten korvat poimia ja tehdä korvista kukkakimpun?

Kenelle haluat korvakimpun antaa? ____________________

Kuinka paljon menneisyyttä mahtuu vanhainkodin puurokattilaan?__________________________

__________________________

__________________________

    Mitä lukee lehdestä  dementian myötä lukutaitonsa menettänyt nainen?
    _________________________________________________________
    _________________________________________________________
    _________________________________________________________

            • Mistä  afaatikot poimivat hiljaisuutensa?
            • ________________________________
            • ________________________________
            • ________________________________

Entä kun rakkaalla on niin paha ihottuma, ettei häntä voi halata?____________________________

Jos aamun varisee itseään huoneisiin onko iltapäivällä jostain lyhyempi?______________________

Miksi heittelette minua silmienne vesi-ilmapalloilla?______________________________

Voiko mummon työntää villasukkaan ja pyörittää?______________________________

Kuiskasiko kahvikuppi siitä kaapissa muille kahvikupeille?____________________________

Miltä pyykkipussista tuntuu pudota kuilussa alas?________________________________

K

u

i

n

k

a

p

i

t

k

ä

o

n

v

e

s

i

p

i

s

a

r

a

n

m

a

t

k

a

pilvestä

kämmenelle?

Mitä tapahtuu ihmisille joiden iho ei pidä vettä?

______________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

Minkä värinen on koti-ikäväsi?

Millaisessa rasiassa säilytät muistojasi? (Onko se ommeltu vedestä tai verestä? Tuoksuuko se lapsuuden kesämustelmilta, onko se jääkaappi, onko sillä kaviot? Millainen on avain? Oletko suojautunut jotenkin varkauksien varalta? Jne.)

Mitä ompelisit, jos saisit unohduksen ompelukoneen?

Haluatko lisää kahvia?

Haenko sinulle huivin harteille?

Kuka olet?

Kuka minä olen?

Miksi osaston raporttikansio on valmistettu kärpäspaperista?_______________________________

________________________________________________________________________________

______________________________Mitä  luikahteleva pimeä aikoo?________________________

________________________________________________________________________________

Herääkö sänky joka kerran kun hän huutaa? ____________________________________________

________________________________________________________________________________

________Miksi kelloihin ilmestyy reikiä? ______________________________________________

________________________________________________________________________________

Miksi kelloihin ilmestyy koko ajan enemmän reikiä? _____________________________________     ________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

Jätä kommentti

Hansarunoja

Osana Runoviikkoa valloitimme Hansa-keskuksen ja kirjoitimme tilan uusiksi. Loimme mm. kipulennokinlennätyspaikan, piilopaikan ja laskuvarjohyppytunnelin. Kirjoitimme käytävien reunoille ja keskelle aukioita, jätimme aukkoja ohikulkijoidenkin kirjoittaa. Yleisin kuulemamme kommentti oli: “Onko tämä luvallista?”

IMG_3258

IMG_3257

Veera ja valkea liitu

IMG_3269

IMG_3264

IMG_3271

Timo hetki ennen kahvitaukoamme

IMG_3263

IMG_3267

Terhi Indiskan edessä

IMG_3265

Kommentit (2)

Kastelimme heitä runsaasti kahvilla

Timo Harjun esikoisrunokokoelma Kastelimme heitä runsaasti kahvilla on juuri ilmestynyt ntamon julkaisemana.

Kastelimme heitä runsaasti kahvilla on vanhainkotiin sijoittuva teemakokoelma, joka ei käsittele vanhustenhuollon niukkoja taloudellisia resursseja. Se on kirjoitettu vanhainkodin ihmisistä ja ihmisille, heidän vuokseen. Todellisuus näyttäytyy julkisuudessa kiertäviä mielikuvia raadollisempana ja silti riemukkaana. Dementia avautuu hulluuteen ja vessanpaljaaseen julmuuteen, mutta hellä kieli pitää ihmisistä huolta. Vanhukset ovat aivan ihania!

Kirjan jäljille pääsee ntamon nettisivujen kautta osoitteessa: http://ntamo.blogspot.com/2009/09/timo-harju-kastelimme-heita-runsaasti.html

Kirjaa voi myös ostaa joistakin pienkustantamoihin keskittyneistä kirjakaupoista.

Jätä kommentti

Aukkorunoa Taiteiden yössä

Keikkamme Helsingin Taiteiden yöhön onnistui valtavan hyvin. Kirjoitimme katuun sekä ns. tavallista runoa että aukkorunoa, jota ohikulkijat saivat täydentää. Tulokset olivat hienoja kirjavuudessaan. Sääli, että ihan kaikkea ei pystynyt tallentamaan, mutta onneksi Jyri toimi hovikuvaajanamme (ja Salla hiukan myös), saimme joitakin tunnelmia talteen.

IMG_2734

IMG_2733

IMG_2753

IMG_2764

IMG_2780

IMG_2783

Lisää kuvia voit katsoa myös Sallan omasta blogista.

Jätä kommentti

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.