Isä on tuuli sade ja taivaan pilvet. Äiti sulki hänet syliinsä ja tuli raskaaksi, tunsi, kuinka kalat nousivat rantatörmälle. Ne liikkuivat yli pilvien. Äiti istui alas. Hän hengitti veden läpi ja synnytti.
Torakoita harakoita
yhä enemmän torakoita harakoita varpusia nousee suusta kuin viemäristä
äiti laskee silmukoita
pitkille puikoille kinttupoluiksi, löysiksi pilviksi taivaanrannalle
meri
on liian leveä.
Kerästä nousee ihana nainen helmoissa paljaita pikkupoikia
hiekkalinnoja naurulokkeja. Silmukat kasvavat sukkapuikoille
nukkuvat, hukkuvat, nousevat pinnalle
oikeat, nurjat, kapeat sormet kielen alla kärpänen.
Äiti kutoo pyörremyrskyjä oven eteen rankkasateita
seinäkelloissa hakkaa isä
juoksuttaa tunteja rattaita jousia
heilurit takovat seiniä
kurjannurjaa niukantiukkaa
pyöröpuikoilla pärskeitä, raivoa
pieniä valheita vasten kasvoja
