Kulma 2011 on nyt avoinna! Kulmasta saa sekä kakkua että tietoa tulevista 2011-ohjelmahankkeista. Tapiiri kävi kirjoittamassa muotokuvia avajaisjuhlakansasta.
Tuossa tilassa me sijaitsimme.
Jasmine värivalojen hämyssä.
Sallakin viihtyi nojatuolissaan.
Tule rakennetaan koti vanhoille ihmisille. Rakennetaan sormien mutkista, kevytmuhevista mahanpuruista, ullakolle voidaan viedä sylikaupalla havunneulasia ja kirkkaita kukkuun hahtuvia. Tehdään paljon sammalkeinutuoleja, niillä voi keinua. Kerätään katseita ja tehdään niistä kahvikuppeja, te vanhat voitte maalata kylkiin elämänne kukat, ensimmäisellä evästauolla Martta ilmoittaa, että puuroa on liian paljon ja hän ei syö ollenkaan. Menen vähentämään annosta. Puuro huomauttaa: ”Jos alat antaa periksi, menee kaikkien elämä täällä pian mahdottomaksi.” Keittiö nyökkäilee notkuen. Tarvitsevatko vanhukset rajoja?
Eivät he ole lapsia. Osaavatko he siis itse piirtää rajansa?
Kaukana näkyy sumun vesiväriin ajelehtivia myttyjä.
Ovatko puurosäännöt turvavaloja vesillä?
Liikennevalot ovat, etteivät autot koskettaisi toisiaan.
Kosketanko häntä, jos nyt vähennän tätä puuroa?
Hänestä pääsee nopeammin eroon, kun tekee mitä hän pyytää.
Vähennänkö minä nyt tätä puuroa vai en?
Älä minulta kysy.
Pitäisikö meidän kasvattaa vanhuksia?
Olet oikeassa, kyllä vanhakin voi oppia uutta.
Vai pitäisikö vain tehdä tästä hetkestä mahdollisimman helppo?
Olet oikeassa, heillä ei enää ole paljon aikaa.
Häh? Mitä haluat minusta?
Älä pelkää.
Kerää vanhuksista varisevaa jauhoa. Leivo ammattitaitoinen hoitaja.
Ammattitaitoinen hoitaja on välitön ja rehti, avoimesti
sanoo että nyt en kyllä jaksa ja voisitko painua vittuun.
Venytä taikinaa. Ihmistyö on keskeltä auki.
Etsi kaapista nonparelleja pää täyteen.
Kohota, kaulitse, pyöritä, letitä
paina kädet rinnalle.
Näit kuinka hän löi. Käytävällä, kepillä, takaapäin. Syntyneen metakan keskellä olit kysymys, joka ei mennyt pois, kun metakka meni. Onko lempein ratkaisu ajatella, että hän on sairas. Onko? Enkö tee julmasti, jos kohtelen häntä kuin vastuutonta? Voiko häntä syyttää muusta kuin vanhuudesta? Onko vanhuus hänen syytään? Hoitajan on valittava puolensa työporukan valtataisteluissa, niinpä vedettyäsi hoitajan uunista ulos tuiveroisten tähtien alle esitit hänelle kysymyksen: ”Mitä pitäisi tehdä, kun vanhus lyö toista vanhusta?”
”Miten silitetään lyöjää lyömättä häntä?” hoitaja sanoi.
Hoitaja katsoi sinua silmillään. Söi itsensä. Jäljelle jäi vain pari surullista rusinaa. Olit yksin. Katsoit rannekelloasi. Sinulla oli kolme minuuttia aikaa.
Oven eteen työnnetyt kärryt
ja pöydät, tuolit, kaapit,
rukit, pianot, juopon aviomiehen toden totta
tupakkatehtaan tieltään raivaten hän pyrkii kotiinsa
pikkutytöksi kahdeksankymmentä vuotta syvään.
Millaisen esineen otat ulos suustasi?
Itse otin suustani toppatakin.
Hän minua.
Siinä me sitten olimme toppatakin kanssa.
Kun emme enää kestä, ajattelemme itsemme itkuiseksi mukiksi ja ajattelemme: olemme kysymys, johon ei ole vastausta. Lopeta. Aloita. Työnnä sarvesi ulos kysymyksen talosta ja lähde matkaan niin tänään on suuri etanapäivä. Raota verhoja, sälekaihtimia, kattilankantta, kurkista periskooppiin, sulje silmäsi hetkeksi ja avaa ne taas : Ympärilläsi kävelee ja kakkaa ihan oikeita ihmisiä, ainoissaan ja reinoissaan. Heiltä ei voi suojautua. Kysymyksiin ei voi piiloutua. Vähän sama juttu sateen kanssa. Sateelta ei voi piiloutua menemällä uimaan. Mutta kannattaa kyllä silti mennä, uimaan. Loikata syvään tuntea tila, kokoiseni, jonka vesi minulle antaa. Ja aallot ja kaikki. Onko kysymys vastaus? Se voi olla. Voin kysyä koska minulta on kysytty, koska minut on kysytty, olen vastuuta, en ole yksin. Kysyn sateeseen, jota etana kuuntelee salaatinlehdellä, kiertyy ulospäin kohti maailmaa, sisäänpäin kohti maailmaa. Kysyn sinuun, en voi puolestasi sanoa viekö etanan spiraali maailmaan vai kenties suoraan Jumalan luo. Onko Jumalan rakkaus sinulle tärkeä kysymys? Asuuko vanhainkodissa sinun kysymyksiäsi? Voisinko minä jotenkin antaa sinulle kokoisesi aukon, johon mahtuisit kysymään omia juttujasi loputtomasti pulisten? Nyt, kun kynttilät yksi kerrallaan sammuvat. Minusta tuntuu että tärkeintä kysymyksissä on välittäminen. Ehkä myötätunnosta auki möyriytyvä tila, jossa voi ihastella ihmisiään, ei sitä myötätuntoa. Jos kysymykset ovat samalla hassuja niin sitä parempi. Voit kirjoittaa kysymyksiini vastauksia, jos haluat, esimerkiksi lyijykynällä tai väriliidulla.
Voiko puurolusikan alle suojautua sateelta?
Voiko vanhainkodin kylpytakilla lentää?
Voiko laulutuokion laittaa illalla tyynyn alle?
Voiko vanhusten korvat poimia ja tehdä korvista kukkakimpun?
Kenelle haluat korvakimpun antaa? ____________________
Kuinka paljon menneisyyttä mahtuu vanhainkodin puurokattilaan?__________________________
__________________________
__________________________
Entä kun rakkaalla on niin paha ihottuma, ettei häntä voi halata?____________________________
Jos aamun varisee itseään huoneisiin onko iltapäivällä jostain lyhyempi?______________________
Miksi heittelette minua silmienne vesi-ilmapalloilla?______________________________
Voiko mummon työntää villasukkaan ja pyörittää?______________________________
Kuiskasiko kahvikuppi siitä kaapissa muille kahvikupeille?____________________________
Miltä pyykkipussista tuntuu pudota kuilussa alas?________________________________
K
u
i
n
k
a
p
i
t
k
ä
o
n
v
e
s
i
p
i
s
a
r
a
n
m
a
t
k
a
pilvestä
kämmenelle?
Mitä tapahtuu ihmisille joiden iho ei pidä vettä?
______________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________
Minkä värinen on koti-ikäväsi?
Millaisessa rasiassa säilytät muistojasi? (Onko se ommeltu vedestä tai verestä? Tuoksuuko se lapsuuden kesämustelmilta, onko se jääkaappi, onko sillä kaviot? Millainen on avain? Oletko suojautunut jotenkin varkauksien varalta? Jne.)
Mitä ompelisit, jos saisit unohduksen ompelukoneen?
Haluatko lisää kahvia?
Haenko sinulle huivin harteille?
Kuka olet?
Kuka minä olen?
Miksi osaston raporttikansio on valmistettu kärpäspaperista?_______________________________
________________________________________________________________________________
______________________________Mitä luikahteleva pimeä aikoo?________________________
________________________________________________________________________________
Herääkö sänky joka kerran kun hän huutaa? ____________________________________________
________________________________________________________________________________
________Miksi kelloihin ilmestyy reikiä? ______________________________________________
________________________________________________________________________________
Miksi kelloihin ilmestyy koko ajan enemmän reikiä? _____________________________________ ________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________
Lauantaina 7.11. Salla ja Terhi matkustivat junalla Hyvinkäälle Nuori kulttuuri -tapahtumaan kirjoittamaan muotokuvia. Koska matka oli pitkä niin, verryttelivät he tekemällä muotokuvakirjoitusharjoituksia: ensin muotokuvaa ohi liikkuvasta maisemasta, sitten silmät kiinni kirjoittamista. Syntyi tunnelmakuvaa.
Maisema karkaa käsistä mutta ei muutu.
Kaiken yllä sinisenharmaa pintakerros, vaihtuva valo, monta autiota tupaa.
Koko ajan menemme päin mustaa.
Pimeys toistuu, välttämätön musta halu.
Juna joka hylkää kaiken, ei kiinnity
raiteiden kylmä klonksunta osana irtonaista maisemaa.
(Tuon kirjoitti Salla.) Terhi tiivisti aforisminomaisesti:
Junan ikkuna, kaupunkilaisten viimeinen televisioitu luontoelämys.
Hyvinkäällä muotokuvaansa jonotti valtava lauma innokkaita nuoria. Ikävä kyllä aikaa oli liian vähän, liian moni jäi ilman omaa muotokuvaa.
Osana Runoviikkoa valloitimme Hansa-keskuksen ja kirjoitimme tilan uusiksi. Loimme mm. kipulennokinlennätyspaikan, piilopaikan ja laskuvarjohyppytunnelin. Kirjoitimme käytävien reunoille ja keskelle aukioita, jätimme aukkoja ohikulkijoidenkin kirjoittaa. Yleisin kuulemamme kommentti oli: “Onko tämä luvallista?”
Veera ja valkea liitu
Timo hetki ennen kahvitaukoamme
Terhi Indiskan edessä
Valtuustomuotokuvat ovat nyt julkisia! Runoviikon ajan runomuotokuvat ovat nähtävillä Pääkirjastossa Taiteiden talon sisäänkäynnin yhteydessä, ja sen jälkeen ne löytää Kulmasta osoitteesta Kristiinankatu 1.
Runoviikko alkaa huomenna 1.11. Tapiiriin voit törmätä heti maanantaina Pääkirjaston avajaisjuhlassa, jossa kirjoitamme runomuotokuvia, ja perjantaina Hansan käytävillä raapustamassa katurunoa. Näihin katurunoihin jätämme aukkoja, jotka sinäkin voit tulla täydentämään. Tarjolla liitua ja intomieltä! Tule toki!
Timo Harjun esikoisrunokokoelma Kastelimme heitä runsaasti kahvilla on juuri ilmestynyt ntamon julkaisemana.
Kastelimme heitä runsaasti kahvilla on vanhainkotiin sijoittuva teemakokoelma, joka ei käsittele vanhustenhuollon niukkoja taloudellisia resursseja. Se on kirjoitettu vanhainkodin ihmisistä ja ihmisille, heidän vuokseen. Todellisuus näyttäytyy julkisuudessa kiertäviä mielikuvia raadollisempana ja silti riemukkaana. Dementia avautuu hulluuteen ja vessanpaljaaseen julmuuteen, mutta hellä kieli pitää ihmisistä huolta. Vanhukset ovat aivan ihania!
Kirjan jäljille pääsee ntamon nettisivujen kautta osoitteessa: http://ntamo.blogspot.com/2009/09/timo-harju-kastelimme-heita-runsaasti.html
Kirjaa voi myös ostaa joistakin pienkustantamoihin keskittyneistä kirjakaupoista.
Kuulutusjuhla lauantaina 26.9.2009 Keski-Suomen Kirjailijatalolla Jyväskylässä
Kuulutusjuhlassa kirjoitustyön eri vaiheessa olevat runoilijat kohtaavat toisensa ja yleisön
Kuulutusjuhla kokoaa runouden ystävät Keski-Suomen Kirjailijatalolle 26.9. klo 18 –23. Illan aikana kuullaan 12 runoilijaa Jyväskylästä, Turusta, Tampereelta ja Helsingistä. Osa runoilijoista on julkaissut useita teoksia, toiset esittävät runouttaan ensimmäistä kertaa julkisesti. Kolmatta kertaa järjestettävään tilaisuuteen on vapaa pääsy.
Runous syntyy suhteessa lukijoihin ja muuhun kirjallisuuteen. Kuulutusjuhlassa runot kuullaan ja runoilijat ja yleisö kohtaavat. Runous on olemassa monin tavoin, muuallakin kuin kirjojen kansien välissä. Kuulutusjuhlassa ilmenee runouden monimuotoisuus – kokeneet ja uudet runoilijat esiintyvät rinta rinnan, ja tapahtumassa nähdään myös performatiivista runoutta. Puolen tunnin ajan lava on avoin yleisöstä nouseville runoesityksille.
Runoilijoita Jyväskylästä, Turusta, Tampereelta ja Helsingistä
Illan aikana kuullaan kahtatoista runoilijaa. Tamperelainen runoilija Panu Tuomi aloittaa juhlan. Hänen uusin runokokoelmasa Einsteinin viimeiset sanat ilmestyi 2008. Iltaa jatkavat Salla Pakkala ja Eija Tammisto Turusta. Kello 19 lavalle astuu kirjailija ja kääntäjä Anni Sumari Helsingistä. Läpinäkyvä punainen (2005) on hänen kymmenes runoteoksensa. Seuraavaksi esiintyvät runoilijat Kristiina Puukari Helsingistä ja Riikka Ylitalo Jyväskylästä. Toivo Laakson runoja kuullaan kello 20 alkaen. Jyväskyläläisen vapaan kirjailijan viimeisin runokokoelma on Kuin ensi kesä (2005). Hänen jälkeensä esiintyvät Raisa Marjamäki ja Paula Pasanen Jyväskylästä. Jyrki Pellinen, helsinkiläinen kirjailija, esiintyy 21.00 alkaen. Yli kolmekymmentä teosta julkaisseen Pellisen uusin teos on Pariisi (2009). Loppuillasta kuullaan jyväskyläläisen Juha-Pekka Kilpiön luentaa ja nähdään helsinkiläisen Martti Niuran performatiivinen esitys. Illan päättävät Moyo-ryhmän runo- ja rumpuperformanssi ja avoin lava.
Kuulutusjuhla on vakiinnuttanut paikkansa Suomen runouskentällä tarjoamalla erilaisille kirjoittajille mahdollisuuden saada runoilleen kuulijoita. Tapahtuman sijoittuminen Jyväskylään elävöittää paikallista runouskulttuuria ja rohkaisee runoilijoita työssään. Kuultusjuhlassa yleisö pääsee kuulemaan runoja, joita ei ole aikaisemmin esitetty missään muualla.
Tapahtuman järjestävät runouden itselleen merkityksellisksi kokevat kirjoittajat. Keski-Suomen Kirjailijat tukevat tapahtumaa.
Lisätietoja:
Riikka Ala-Hakula, tiedottaja
044 537 5489
Keski-Suomen Kirjailijatalo
Seminaarinkatu 26 B
40100 Jyväskylä
Runomuotokuvaprojektimme Turun kunnanvaltuutettujen kanssa etenee kovaa vauhtia. Muutamat valtuutetut ovat laittaneet omat muotokuvansa blogeihinsa; käykääpä lukemassa!
